Myyryläinen Kommentteja sinne sun tänne

Uskonnollista sekoilua - taas

Sattuipa silmiini Seurakuntalainen-sivustolta sen verkkosivujen päätoimittajan Sari Savelan/KD plokikirjoitus otsikolla "Jos lapselle ei opeteta uskontoa, se on kuin hänelle ei opetettaisi äidinkieltä".  Otsikko oli niin provokatiivinen, että äidyin lukemaan koko jutun.


Erityisesti Savelan käsityksistä niskakarvojani nostattivat hänen käsityksensä uskonnonopetuksesta ja lasten uskontoon kasvattamisesta sekä uskonnonvapauden luonteesta.


Ensinnäkin Savelan mielestä uskonnon ja omantunnonvapaus tulee loukatuksi jos yhteiskunnan ylläpitämät koulut eivät hoida uskovaisten puolesta lasten indoktrinoimista hänen uskoonsa.  Hän ei ilmeisesti ymmärrä höykäsen pölähtämää mitä uskonnonvapaus sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä tarkoittaa.  Eihän kouluissa annettavan uskonnonopetuksen loppuminen estä häntä harjoittamasta uskontoaan tai ajattelemasta sen dogmien mukaisesti.  Tässä hän on samoilla linjoilla kuin niin moni muukin kristitty uhriutuja.


Jostakin kumman syystä Savela myös olettaa, että uskovaisten vanhempien uskonkäsitykset ovat automaattisesti myös lasten käsityksiä.  Eihän niin oikeasti ole vaan myös lapsilla tulisi olla oma oikeutensa ihan itse muodostaa käsityksensä maailmankatsomuksista ja halustaan sellaisiin sitoutua tai olla sitoutumatta, silloin kun haluaa niin tehdä tai olla tekemättä.  Positiivinenkaan uskonnonvapaushan ei mitenkään erityisesti korosta vanhempien oikeutta tuputtaa omaa uskontoaan lapsilleen vaan kaikkien, myös lapsien, omaa oikeutta päättää omasta uskonnonharjoittamisestaan.


Savela esittää myös, että viimeisimmässä uskonnonvapauslain uudistuksessa 2003 lakiin (453/2003) olisi silloin tullut korostettu positiivisen uskonnonvapauden perussävy.  Siinä(-kin) hän antaa väärää todistusta.  Oikeastihan koko ajan, miltei sata vuotta, meidän uskonnonvapauslakimme on kirjoitettu lähtien ja perustaen positiiviseen uskonnonvapauteen.  Negatiivinen uskonnonvapaus, siis oikeus olla harjoittamatta uskontoa, on ollut sivujuonne.  Tokikin kerta kerralta se on noussut enemmän esille mutta edelleenkin sen eteen on tehtävä paljon töitä eikä se silti toteudu esimerkiksi kouluissa tai armeijassa.

 

Savela on myös täysin metsässä Joulun historiassa.  Se on yhtäältä vanha Saturnuksen ja Voittamattoman Auringon (Sol Invictas) kunniaksi vietetty juhla kaukaisesta Persiasta jonka kristityt kaappasivat uskontoonsa kun sitä rakensivat.  Meillä Joulu nimeä ("Yole") myöten polveutuu vanhasta germaanien vuoden pimeimpään hetkeen sijoitetusta juhlasta.  Alkaahan talvipäivän seisauksen jälkeen pimeys väistyä ja valo voittaa, kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla riippumatta harjoitetusta uskonnosta.

 

Ja lopulta otsikkoasiaan:  ihmisillä ei ole mitään erityistä oikeutta pakottaa toisia ihmisiä, lapsiakaan, harjoittamaan omaa uskontoaan.  Eikä sitä voi verrata äidinkielen opettamiseen. Se on ajattelun ja kommunikaation perusta mutta uskonnot ovat vain toisaalta hallinnollisia malleja ihmisten kurissapitämiseen tarjoamalla paranormaaleja voimia valtaapitävien haluamien moraali- ja käyttäytymissääntöjen pakottamiseen ja toisaalta keinoja niiden selittämiseen ja perustelemiseen.  Nykyisinä entistä rationaalisempina aikoina meidän tulisi pikemminkin suhtautua sellaisiin kriittisesti kuin vaatia niitä levitettäviksi.  Katsomusoppiaine voisi olla sellainen kriittistä katsomusten lukutaitoa kaikille opettava.

 

Korjaus 17/2 -19 16.52: S.Patrosen kehituksesta korjattu aiheena oleva kirjoitus olleeksi Kirkko ja kaupunki -sivuston asemesta Seurakuntalainen-sivustolla.  Pahoittelen virhettä ja kiitokset Patroselle korjauksesta.   Korjaan virheen myös Myyräntyötä plokiin mitä pikimmin.


---

Julkaisin tämän kirjoitukseni aiemmin myös Myyräntyötä-plokissani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Onhan se ihmeellistä, että vaaditaan lapselle "kasvurauhaa" opetussuunnitelman perusteiden mukaisen kouluopetuksen valikoiduista sisällöistä ja sitten ollaan kuitenkin samaan hengenvetoon vaatimassa, että vanhemmilla pitää olla oikeus "välittää" oman kristillisen arvomaailmansa mukaisia käsityksiä sijaan.

Tosiaankin, missä on lapsen oikeuksien kunnioittaminen?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tuokin näkökulma on olemassa. Melkoista päsmäröintia omien mielihalujen saamiseksi ujutetuksi kaikille ja kaikkialle. Indoktrinaatiota toiseen potenssiin.

Sirpa Patronen

Hei! Voitko korjata blogisi asiavirheen. Sari Savela ei ole Kirkko ja kaupunki -lehden verkkomedian eli kirkkojakaupunki.fi:n päätoimittaja, joka on Jaakko Heinimäki. Vaan Sari Savela toimii yhteiskristillisessä Seurakuntalainen -verkkomediassa (jonne siis juttusi linkkikin johti, eikä suinkaan Kirkkojakaupunki.fi). Eli viitsitkö korjata tämän virheen. Kiitos!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Nyt olen korjannut Kirkon ja kaupungin Seurakuntalaiseksi molempiin kirjoituksen julkaisupaikkoihin. Kiitokset Paterolle tarkkaavaisuudesta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #6

Kääääk, anteeksi, anteeksi, anteeksi.

Kylläpä pukkaa vihneitä, mutta onneksi vain nimiin eikä "pihviin". (Itse plokitekstin korjaukseen Patrosen nimi sentään tuli vielä oikein)

Käyttäjän EeroKilpinen kuva
Eero Kilpinen

Tila lapsen aivokopassa on arvokasta ja sen vuoksi sitä kovasti himoitaan. Oma kokemukseni uskonnonopetuksesta ja liian hartaasta sellaisesta ennen kaikkea vahvisti vieraantumista kaikesta kristillisestä ja vasta viime vuosina olen oppinut arvostamaan yleisemmällä tasolla uskonnon kulttuurihistoriallista arvoa. Kysymykset miten kasvattaa lapset oikein tai kunniallisiksi kansalaisiksi yhteiskunnan silmissä ovat sitten taas toinen ulottuvuus. Yleisesti väitän, ettei lapsia haluta kasvattaa liian omavaraisiksi tai itsenäistä ajattelua harjoittaviksi, koska heitä on silloin hankalia hallita.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Itse olen sitä mieltä että lapsen uskontoonkasvattaminen on henkistä väkivaltaa. Olen tämän monesti keskustelussa tuonut esiin. Lapsen pitää saada päättää itse omasta uskonnostaan ja etsiä tarpeeseensa tietoa sen sijaan, että vanhemmat sitä hänelle tuputtavat ja pakottavat uskonnon rituaaleihin ja sääntöihin.

Savelalla on myös harhainen käsitys joulujuhlan perinteestä.

Minusta koulun ei pidä antaa positiivista uskontokasvatusta eikä koulussa pidä kertoa totena tarinoita Jeesuksen ihmeteoista. Ne kuuluvat uskon sisältöön eikä niitä saa opettaa tosiasioina. Uskontokirjoihin nuo on kirjoitettu edelleen kuin ne olisivat oikeita historiallisia tapahtumia. Suurin osa väitetyistä maineteoista ihmeparantamisia lukuunottamatta on jälkikäteen kirjoitettua teologista sepitettä.

Kuolemansairaan paraneminen käden päälle laskemisen jälkeen on varmasti tapahtunut. Missäpä ei sellaista tapahtuisi? Jotkut paranevat, toiset eivät. Paranemisprosenttia ei kukaan muistanut muistiin kirjata.

Uskonvapaus on sitä, että vanhemmat saavat tunnustaa uskoaan. Ei positiivinenkaan uskonvapaus tarkoita sitä, että tämän uskonvapauden vuoksi koulu voitaisiin velvoittaa julistamaan tuota samaa uskoa kaikille pienokaisille.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Missähän vaiheessa muuten on hanke jossa uskonnon opetuksen sijaan oppiaineena olisi uskontotieto jossa eri uskontoja/katsomuksia esitellään informatiivisesti, muistaakseni siitä oli jo joku pilotointi? Uskontotieto voisi olla hyvä välivaihe siihen että uskonnonopetus kouluissa lopetettaisiin tarpeettomana kokonaan ja liitettäisiin uskontojen historia osaksi muun historian opetusta (jonka tuntimäärää saisi mielestäni lisätä). Uskonnon tilalle oppiaineeksi soveltuisi hyvin myös etiikka/filosofia nykyisen ET:n tapaan, antaisihan se välineitä kriittiseen ajatteluun ja edistäisi medialukutaitoa äidinkielen tapaan.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Mm. opettajiksi opiskelevat esittivät jossakin vaiheessa nykyisenlaisen uskonnonopetuksen lopettamista ja korvaamista kaikille yhteisellä uskontotiedolla esim. historian opetuksen yhteydessä.
- Eikä ihme, sillä monikultuuristuvassa Suomessakin monien eri uskontojen opetus kuormittaa ja rasittaa kohtuuttomasti koulutyötä.

Tulisi ylipäänsä huomata ja tajuta vauhdilla maallistuvan, uskonnollisesti välinpitämättömän- jopa kirkkonsa jäsenyyden joukoittain hylkäävän, modernin tieto-ja järkiyhteiskunnan arvomuutokset?

...Ja hyvä olisi selvittää ja julkistaa ne tahot jotka vahvimmin lobbaavat uskonnonopetuksen puolesta, kuin myös alan asiantuntijoilla selvityttää mitä hyötyä ja etua on nyky-koululaisille ja nuorille on lopultakaan heidän tulevaisuudessaan ja elämässään uskonnonopetuksen "oppiaineesta...?!"

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen itse päätynyt käsitykseen, että uskonnon ja katsomusten opettamisesta erillisinä oppiaineina tai yhdistettynäkään tulisi luopua kokonaan.

Sen sijaan erilaisten uskontojen harjoittamisen vaiheet voitaisi käsitellä historian opetuksen yhteydessä ja maailmankatsomukset filosofian yhteydessä osana muita idealistisia ajatussuuntia. (Filosofian opetusta tulisi ttoki muutenkin lisätä).

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Mikä olisi hyvä uskonto lapselle opetettavaksi?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Ei oikeastaan mikään... Lapselle on kuitenkin hyvä kertoa hyvän elämän eväitä uskonnosta riippumattomassa eettisessä viitekehyksessä. Toisaalta lasten voi olla hyödyllistä sopivassa ikävaiheessa tutustua suuriin uskontoihin ja niiden filosofiaan, koska ne näyttävät elävän heidän elinpiirissään ja se toisaalta kuuluu yleiseen kulttuuritietouteen.

Martti Nurmi

Kyllä uskontojen sisältöä voidaan lapsille opettaa, kunhan se tehdään yleissivistävästi, välttäen kaikkea tunnustuksellista. Uskontoja tulisi vertailla keskenään ja osoittaa uskomusten erilaisuuksia.

Samanlailla tulisi tutkia käsitteitä ateismi ja uskonnottomuus, sekä kerrankin selvittää, miten ne poikkeavat toisistaan. Ateismi kun rakentuu aina teismiä, jumalauskoa, vasten ja on siksi lähtökohdiltaan länsimainen ja kristillinen. On oikeastaan siksi epätodennäköinen valinta ymmärtävälle uskonnottomallekin.
Uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksessa tulisi pyrkiä objektiivisuuteen siten, että lapsen käsitys jonkun uskonnon sisällöstä olisi kerrankin asiaperustalla, eikä valintaa siitä, mikä on oppilaalle oikea, annettaisi tunnustettavaksi ilman aitoa valinnan mahdollisuutta, jolloin myös valinta olla valitsematta mitään uskontoa omaksi olisi yhtä aito.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Kristillisdemokraatit haluavat koraanikouluja Suomeen!

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Tänään tulee tv-ykkösellä uskonnon väärinkäyttäjistä hyvä ohjelma kello 20..

MOT: Helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä käytti teini-ikäistä poikaa seksuaalisesti hyväkseen

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/cf72c355-ad59-4187-90e7-cba9df1d063f?utm_source=${PUBLISHER_CODE}&utm_medium=almainternal&utm_campaign=house_iltalehti_kiintea&utm_content=TVjaleffat

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Vaihteeksi helluntailaisten hyväksikäytöistä, kun vanhalestojen "rintamalla" on ollut viimeaikoina rauhallisempaa...?

- Katolisten selibaattipappien, vuosikymmeniä laajasti eri maissa tekemistä hyväksikäytöistä on kuultu vain paavin lukuisia "anteeksipyyntöjä" ja äskettäin yhden kardinaalin, tosi harvinainen, "pallin" menetys.

Soinikaan ei ole edes "paheksunut" yhden plokinsa vertaa...
...nyt "moralisoi" isisin joukkoihin taistelemaan lähteneitä, mutta kirkkonsa selibaattipappien tekosista ei näe mitään moralisoimista..?!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Miikka Koivuranta oli yrittänyt kommentoida tätä juttua mutta epäonnistunut. Tässä hänen kommenttinsa Myyräntyötä-plokiini jättämässään muodossa:

---klip---klip---klip---klip---klip---klip---klip---
Tekstiäsi lukiessa ja kommentointiasi selatessa tuli sellainen säälivä olo, ettei elämässäsi taida olla riittävästi järkevää sisältöä.

Tuolla US palvelussa oli jokin kirjautumishäiriö ja siksi ajattelin jättää kommenttini tänne, mutta toimintasi herättämän myötätunnon johdosta, päädyin vain oikaisemaan joitakin vääriä faktoja tekstissäsi:

Kirjassaan Jumalvaisto ateistinen uskontotieteilijä Jesse Bering esittelee nykyistä uskontotieteellistä tutkimusta, jonka mukaan ihmisellä on välittömän kokemuksen tasolla vaistomaista tietoa Jumalasta, vaikka hän ei olisi saanut uskonnollista kasvatusta. Ihminen luonnostaan kokee itsensä olennoksi, jonka elämällä on tarkoitus osana suurempaa suunnitelmaa. Lapsen luontaiseen taipumukseen uskoa Jumalaan viittaa erityisesti tutkimus, jota on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä. Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on ”synnynnäinen uskovainen”.

”Kokemusperäisen tutkimuksen valossa: tutkimuksen mukaan usko Jumalaan seuraa lapsen älyllisten mekanismien omasta taipumuksesta hahmottaa todellisuutta ilman ulkopuolisen opetuksen tarvetta.”

Lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman. Lapset kokevat intuitiivisesti, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta. Yhteenvedossaan brittiläisiä ja amerikkalaisia lapsia koskevasta tutkimuksesta Keleman (2004) päättelee, että lapsilla on taipumus nähdä luonnollinen maailma tarkoituksenmukaisesti järjestyneenä.

Margaret Evans (2000, 2001) on tutkimuksensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.

Tämän johdosta jokainen uskova vanhempi haluaa kasvattaa luonnostaan kreationistisista lapsistaan ennemmin kristittyjä kuin ateisteja.
Suosittelen vahvasti tutustumaan lapsen maailman varhaiskehitykseen erityisesti ideologisen ja uskonnollisen kehityksen kannalta, jonka kärkeä maailmassa edustaa mm. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.

Tietoa on saatavilla ja yliopistot sekä korkeakoulut tarvitsevat lisää rahoitusta sen tiedon saatavuuden turvaamiseksi jatkossakin.
---klip---klip---klip---klip---klip---klip---klip---

Oma vastaukseni Korpirannalle:

---klip---klip---klip---klip---klip---klip---klip---
Koivuranta sotkee kommentissaan kaksi asiaa: henkisyyden ja hengellisyyden. Se on tokikin kovinkin yleistä mutta silti valitettavaa.

Ihmisellä on toki havaittu halu pohtia n.s. "syvällisiä". Sitä ei pidä sotkea uskontoihin vaan kyse on tietoisuudesta omasta itsestä.

Nuo Koivurannan maininnat havainnoista lapsilla olevan synnynnäinen halu ja taipumus uskonnolliseen uskomineen on todettu monessa tutkimuksessa on havaittu vääriksi. Niistä ei ole havaittu yliluonnollisia kun lapsen ympäristön vaikutukset on havainnoista riisuttu. Mutta toki lapsikin etsii syitä ja perusteluja ja hän löytää niitä fyysisistä ja abstrakteista. Ja ollen lapsen mieli avoin sille kelpaa myös kausaalisesti rikkinäiset selitykset.

Se, että lapsi hyväksyy helpommin tarinat kaikenlaista luovasta taivaan isästä ei tee noita tarinoita a) yhtään todenperäisemmiksi eikä b) tarpeellisemmiksi. Lapsiahan on kasvatettava ymmärtämään maailmaa ympärillämme ja tulemaan siinä toimeen sekä itsensä että ytmpäristönsä kannalta. Siinä suhteessa olisi hyväksi keskittyä sellaiseen joka oikeasti on olemassa.

P.s. Korpirannan ei kannata uhrata energiaansa minun säälimiseeni. Minä teen sen ihan itse jos on tarvis. Toistaiseksi ei ole ollut. Toisaalta järkevyydet ovat katsojan silmässä enkä tässä suhteessa, anteeksi vain, oikein luota Korpirannan katsantoon.
---klip---klip---klip---klip---klip---klip---klip---

Toimituksen poiminnat