*

Myyryläinen Kommentteja sinne sun tänne

Näillä palstoilla ei, jum***uta, pilkata Häkkästä

Kaakon viestintä Oy -konserniin kuuluvan Länsi-Savon palstoilla ei ilmeisesti saa laskea leikkiä heidän idolistaan kokoomuslaisesta ministeri Antti Häkkäsestä.

Lehti julkaisi kymmenes kuluvaa kuuta Häkkäsen kirjoittaman äärimmäisen naivin pakinan, joita nykyään komeasti kolumneiksi kutsutaan, koulutuksessa. Siinä ministeri näin kouluvuoden alkajaiseksi riettaasti retostaen kehui kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa.

Itse vastasin kirjoitukseen samanapäivänä, tunnustan pilkallisesti, kommentilla yhdistäen ministeri Bernerin ajaman n.s. "liikennekaaren" ja Häkkäsen esittelemän "koulupolun" näin kirjoittaen:

"Eiii, ei nyt enää tätäkin --- pitää näppinne erossa koulukaarista ja liikennepoluista vai mitä ne on. Voisiko näille häkkäsille, grahnlaasosille ja bernereille saada jotkut suojatyöpaikat jotta me tavalliset taatiaiset olisimme suojassa näiltä "kehittämiskärkihankkeilta"."

Näin kirjoituksen tallentuneen sivulle mutta se katosi parin tunnin sisällä.  Tallensin sen illansuussa uudelleen mutta yön aikana se katosi sieltä uudelleen. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut Länsi-Savon toimituksessa olevan joissakin vuoroissa äärimmäisen herkkähipiäisiä moderaattoreita.  Heidän hipiänsä on tosin melko vaihtelevasti herkkä.  Joskus hieman vapaammatkin muotoilut menevät läpi ja joskus taas varjellaan, esimerkiksi juuri Häkkästä ja myös kristilliskonservatiivisia arvoja.  Tällä kertaa taisin osua kipeilevään Kokoomusnäppylään tiedonlevitteen herkällä iholla.

Reaktiosta tulee vääjäämättä mieleen Arvo Salon kuuluisat sanat Lapualaisoopperassa, tosin toiseen tilanteeseen ja toisenlaisiin olosuhteisiin sijoitettuina.  Toivottavasti assosiaatiot jäävät vain vilkkaan mielikuvituksen tuotteiksi eikä kyseessä ole laajempi ilmipiirin kiristyminen.  Nauruahan vallalle ahneet tunnetusti pelkäävät yli kaiken.

Olisi toivottavaa, että näin maailmanlaajuisesti äärimmäisen vapaksi todetun lehdistön oloissa sorrutttaisi tälläiseen sensuuriin, ei edes vaikka kyseessä olisikin oman paikallisen taustajoukon uusi sankari jolle pedataan suurta uraa.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen myös Myyräntyötä-plokissani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Egon Friedell Uudenajan kulttuurihistoria I s. 215 antaa oman yksipuolisen näkemyksensä journalismista (lainaus):

”Sanomalehti, moraalinen rutto, on esimerkillään ja moraalittomuudellaan opettanut, että arkailematon julkeus, ehdoton tunnottomuus, rajaton itsesuitsutus, dialektinen ajatustemppuilu ja empimätön häikäilemättömyys poleemisten keinojen valinnassa ovat tärkeimmät apukeinot kunnian ja menestyksen saavuttamisessa.
Sanomalehti turvautuu taituruudella tarinoiden vääristelyyn, vaikutelmien epäluulonalaiseksi tekemiseen, yksityiselämään tunkeutumiseen, näennäiseen objektiivisuuteen tehden moitteet uskottavammiksi sekä salattuihin hyökkäyksiin, jotka ovat julkisia hyökkäyksiä monin verroin vaarallisempia.
Sanomalehdistön valta perustuu kynävalmiuteen, yleistajuiseksi tekemisen miellyttäväksi sekä myös siihen, että aineisto on vain heidän ulottuvillaan erikoisoikeutena. Kyse on usein samasta kuin uudelleen keksityn antiikin sivistyksen välittämisestä. ”

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ehkä juurikin noin. Pyrkien kynävalmiuden ruton monopolisoimiseen jotta muut eivät sananvapautta harjottaisi. Eivätkä kyseenalaistaisi heidän programiaan ja agendaansa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Länsi-Savon toimitus on palauttanut kommenttini Häkkäsen pakinan kommenttipalstalle. Kiitokset siitä heille.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ajattelin päätoimittajan soveltavan sotamies Korpelan ajatuksia, mutta tuuliviiriksi osoittautui :

-Ei tässä o ennenkän pyhänä sontaa ajettu. Saatana. Kyllä jämpti on niin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Toivosella ajatukset poikkoilevat mielenkiintoista reittiä kun vertaa sananvapautta sonnan ajamiseen.

Hänen olisi hyvä, ennen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, pohtia kuinka sonta on hyödyllistä. Stm. Korpelakin oli varmaankin ajanut sitä arkisin pelloille lannotteeksi ja maan parannukseksi. Nykyään se on biokaasun ehta raaka-aine.

Toisaalta saattaisi olla mielenkiintoistakin luodata stm. Korpelan käsityksiä sananvapaudesta yleensä ja erityisesti hallituspuolueen harjoittaman politiikan arvostelusta humoristiseen tyyliin. Mikä olisi hänen kontribuutionsa kyseisessä kontekstissa ja millaista diskurssia hän käyttäisi? Orientoituisiko hän humanistisliberaalisti vaiko konservatiivisreaktiivisesti?

Sitä paitsi koko episodimme Länsi-Savon kanssa sattui ja tapahtui arkena eikä kirkollisissa piireissä pyhänä pidettynä lepopäivänä. No, Korpelakaan tosin kovin kirkollinen oli mutta tuolloisessa yhteiskunnassa oli vielä vallalla pakkouskonnon ajoilta periytyvää piintynyttä tapakulttuuria jonka valtaan Linna hänet oli ajankuvalle luontevasti asettanut.

Mitä Länsi-Savon toimituksen tapahtumiin tulee, niin k.o. sensori lienee saanut n.s. rakentavaa palautetta sananvapauden olemuksesta ja erityisesti kokoomukselaisen ministerin pakinoiden arvioinnin suhteesta siihen. Näen sen positiivisena kehityksenä, sekä henkilökohtaisessa että yleisemmässä katsannossa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Humanistisliberaalia elämänkatsomusta puoltavat hevosen päästäminen vapaaksi ja tervehenkinen herra- ja lottaviha.

Sananvapauttaan sotamies Korpela hyödyntää sensuuria pelkäämättä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Totta, hevosista huolehtiminen ja valtaapitävien vieroksuminen todellakin viittaavat humanismiin ja liberalismiin. Kuin myös vastahankainen asenne väkivaltakoneiston byrokratiaan.

Sanavapaudestaan hän todellakin pitää kiinni. Mutta onko se heroistista individualismia ja eskapistista yhteiskunnan ulkopuolelle asettumista vai humaania yhteisöllisyyshakuisuutta? Veikkaisin ensinmainittua koska aistittavissa on herravihaa ja syrjäänvetäytymistä yhteisistä riennoista ja sananvapauden käyttökin tapahtuu kovin pienessä piirissä jossa sensorina pyrkii toimimaan sananvapauden käytön kohde eli Lammio.

Epäilenpä, että nykypäivän korpelat eivät sanomalehtien nettisivuilla eikä plokipalstoilla juuri kirjoittele eikä tuonaikaisetkaan juuri lehtien ylöisöosastoihin juttujaan tarjoilleen. He tyytyivät kiroilemaan itsekseen ja syljeksimään hel***tin pitkiä sylkiä. Heidän mielipiteitään ei vaivauduttu silloin eikä nytkään kaikessa merkityksettömyydessään sensuroimaan. Silloin pidettiin huolta, että he pysyivät korpiloukoissaan ja nykyään heille tuputetaan visailukisailuja, keskiolutta ja kaukalonahisteluja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset